Lapsuudessa pääsiäiset olivat aina taianomaisia. Silloin pääsiäispupu oli piilottanut pesiinsä yllätyksiä, joita kiltit lapset saivat etsiä itselleen. Perhe ystävämme järjesti aina pääsiäisen aikaan kartanon pihapiirissä pesien etsinnän. Heillä ei ollut lapsia, eikä minulla sisaruksia, niin etsin pesiä yhdessä isän ja kartanon ihanan herran kanssa. Mutta kun ikää karttui, uskaltauduin jo yksin etsinnöille. Nuo muistot ovat niin mahtavia ja ovat piirtyneet mieleeni äärimmäisen vahvasti suurena mysteerinä ja jännityksenä, joita vaan pääsiäisen aikaan tapahtui. Ihmettelin aina kyllä kovasti miksei tuota pupua nähnyt koskaan edes vilaukselta. Pesistä löytyi aina suurimmaksi osaksi suklaamunia, mutta myös muita jänniä asioita oli sinne pupu jättänyt. Välillä jopa pienen tarinankin itsestään. Näitä tarinoita luettiin innolla, ja tuntui, että vuosien varrella pupu alkoi muodostua jo rakkaaksi ystäväksi.
Aikuisena tätä muistoa vaalii rakkaudella ja aina pääsiäisin se täyttää sydämen. Olen jo vuosia halunnut päästä siirtämään perinnettä eteenpäin, ja tänä vuonna vihdoin pääsin järjestämään ensimmäisen pääsiäispupunpesien jahdin rakkaan ystäväni suloisella prinsessalle.
Ensiksi kerroin Erinille hieman pupusta, joka asustaa juuri tällä pihalla. Ja pääsiäisen aikaan jättää yllätyksiä löydettäväksi. Olin piilottanut pihalle viisi pesää, joista löytyi: suklaamunapussukka, tarroja, tikkari, pehmolelu ja pupukirja.
Pesien etsintää oli ihana seurata, pieni oli niin innoissaan. ♥
Kun Iso pupun kaikki yllätykset olivat löytyneet, maisteltiin vähän virvokkeita. Piknikkitarjoittimelta löytyi hedelmänpaloja ja mehua.
Ensimmäinen pääsiäispäivä vietettiin auringonhellimissä ja rakkaudentäyteisissä tunnelmissa. Pupunpesien metsästystä seurattiin isolla aikuisten joukolla. Mukana meidän lisäksi olivat Erinin äiti, pikkusisko (tuleva pesien etsijä), mummi sekä omat ja mieheni vanhemmat, me kaikki saimme seurata pienen lapsen riemua. ♥ Kiitos rakkaat ihanasta päivästä. ♥
Aurinkoista 2.pääsiäispäivää!!! ♥
♥ Jenni